Kun punkjäärä nousee haudastaan
Kevätaurinko lämmittää kaupungin kattoja. Lumi on jo kaikonnut sihisten ja höyryten jonnekin Lapin perukoille, tunturien salaperäisten kivenjärkäleiden varjoihin ja luolien uumeniin. Eteläisessä Finlandiassa autotallien ovet alkavat aueta hitaasti, epäilyttävästi, voimaa piilotellen... Kadut ovat tyhjiä...toistaiseksi... Mutta jostain kannettavasta mankasta kantautuu Ramonesin rämisevä rock. Puistosta kuuluu oluttölkin (tai ehkä siiderin!) sihahdus. Ja pullon kilahdus toista vasten. Aurinko nousee yhä ylemmäksi, valmiina polttamaan, tuhoamaan pelkurit, valmiina ajamaan kapitalistijupit toimistoihinsa kun rehdit katuduunarit pääsevät vapaalle - kunnon työviikon ja talven jälkeen keppana maistuu - ai helvetti! Ja sitten eräästä kellarista kuuluu karjaisu. "Vittu kun janottaa! Ai saatana vittu! Talvi on ohi. Jumalauta kun väsyttää! Pakko herätä. Tuota - Ramonesia - lisää ja tuplabasaria kiitos! Metal still flowing strong...missä on mun bisset?!" Vanha punkjäärä on...
