Unelmieni Suomi

On kesäinen päivä Suomessa, Finland. Porukka kiskoo bisseä, tekee töitä, rokkaa, urheilee ja muuta sellaista.

Ulkomailta saapuu lähettiläs. Hän menee uljaan suomalaisen rock-ministerin juttusille. Ministerillä on pitkä fleda ja tatuointeja. Hän vaikuttaa anarkistiselta ja ahkeralta tyypiltä.

"Hei Suomen ministeriherra! Haluamme tuoda kansainvälisen upean festarin maahanne! Siitä tulisi helvetin siistiä!" hihkuu lähettiläs.

"Aha! Kuulostaa lupaavalta. Ilmeisesti kunnon rockia olisi luvassa aimo annos? Yeah?"

Lähettiläs värähtää hieman ja vilkuilee sivuilleen.

"Tuota noin... Ei nyt ihan. Ei sellaista, heh... Kyseessä on suuri pop-sensaatioiden kokoelma. Kolmekymmentä huippuartistia, joita on kuunneltu Spotyfystä 60 miljardia kertaa. Ovat mukana elokuvissa ja Pepsin mainoksissa. Ja upeat videoscreenit tulevat, ja smoothiebaarit ja elämysteltat..."

"Ei!"

"Mi...mitä, what? Anteeksi, kuinka? Tämä on hieno tilaisuus, tulisitte osaksi kansainvälistä loistoa, vanhanaikainen ummehtunut rock jäisi unholaan...ihanaa, sweet so sweet, lick this juice, mehujää..."

"Ei perkele..." murisee ministeri ja hörppää oluestaan.

"Uskomatonta. Tämä on hulluutta! Eikö raha merkitse teille mitään? Tämä on ihan pimeetä!" kiljuu lähettiläs ja heiluttaa kultaista iPadiaan, jossa on valmiina kiertueen esittelyvideo.

"Tämä...on...SUOMI!" karjaisee ministeri ja potkaisee lähettilästä mahaan. Lähettiläs putoaa hiekkakuopan pohjalle. Sieltä Yamaha-prätkillä rälläävät jätkät raahaavat hänen takaisin lentokentälle.