Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2020.

Spidersnake, osa 2

Kuva
Jätkät ovat taas olleet treenaamassa. Kesäyössä he kulkevat reteästi rivissä, jokaisella pullo kädessä. Tänään ei jumalauta säästellä - tänään bailataan! Muilla on kaljapullo, kitaristi-Reksalla on kourassa Jaloviina-leka. No, sitten korkealla kallionlaella he katsovat laskevan auringon suuntaan. "Tämä on se paikka, missä teimme kerran valan herrallemme...", muistelee Reksa paksulla äänellä. "Saatanalle..." Love Licker ottaa hitaan, hartaan huikan bissestään. Kalju rumpali Äksöni kertoo hetken hiljaisuuden jälkeen: "Mä en oo tehny yhtään biisiä Spidersnakelle, mutta musta tuntuu, että haluisin sanottaa yhden ja auttaa siihen sopivan musan vääntämisessä." "Okei". Love Licker nyökkää. "Mä oon nimittäin miettiny sellasta biisiä kuin Having Fun with the Boys." "Mm, okei." "Sen sinkun kansikuvana olis kuva meistä ilman paitaa, nojattas tiiliseinään jonkin neonvärisen kyltin alla." Muut ovat hetken hiljaa. "Tiiätsä mi...

Rock yllättää taas

Kuva
Ja taas rock pääsee näyttämään kyntensä... Tapailin erästä hesalaista muijaa. Hän oli notkea ja kiva, makea. Hän kertoi, että kuuntelee tällaista musiikkia: "sellaista viileää ja tyylikästä poppia, modernia soundia, cooleja kappaleita joissa pohditaan modernin ihmisen irrallisuutta,  pieniä arjen iloja ja suruja ja onko niillä merkitystä..." No, kysyin häneltä että mites rock? Hän vastasi, että liian yksioikoista vouhkaamista ja täysillä päälle painamista, ei herkkyyttä.  Nostin sormen pystyyn ja sanoin: "Tiätsä mitä? Rockissa on monia tasoja!" Siihen hän ei vastannut enää uudella argumentilla, kallisti vain päätään ja mutristi huuliaan.  Istutin hänet nojatuoliin olohuoneen keskelle, vähän kuin kuulustelutuoliin. Täräytin stereoista soimaan Thunderin biisin Low Life in High Places.  Biisin loppuessa gimma oli kyynelissä. Nykyisin on kuulemma kova rock- ja metallifani. Suhteemme ei ollut pitkä, mutta voin ylpeänä sanoa tehneeni tärkeää työtä hänen ohjaamisessaan oik...

Ei ollutkaan pelkkää kaahausta

Kuva
Tapailin kerran yhtä muijaa, joka oli tosi rento ja retee. Yksi ikävä puoli hänessä kuitenkin oli: hän ei tykännyt rockista/metallista! Hän sanoi kerran: "Se metalli on niin raivokasta, sellaista hakkausta ja kaahausta..." No, asiaan oli saatava muutos. Olin valmis muokkaamaan maaperää. Kun vein hänet kämpälleni, totesin: "Nyt laitan soimaan yhden rock-kappaleen". Hän näytti hieman yllättyneensä mutta hymyili - suojus oli siis hieman laskenut, oli sopiva aika iskeä! Istutin hänet olohuoneen nojatuoliin. Laitoin soimaan Nevermore-yhtyeen kappaleen  The Heart Collector. Kahden minuutin kuluttua muija oli kyynelissä.