Rock yllättää taas

Ja taas rock pääsee näyttämään kyntensä...

Tapailin erästä hesalaista muijaa. Hän oli notkea ja kiva, makea. Hän kertoi, että kuuntelee tällaista musiikkia: "sellaista viileää ja tyylikästä poppia, modernia soundia, cooleja kappaleita joissa pohditaan modernin ihmisen irrallisuutta,  pieniä arjen iloja ja suruja ja onko niillä merkitystä..." No, kysyin häneltä että mites rock?

Hän vastasi, että liian yksioikoista vouhkaamista ja täysillä päälle painamista, ei herkkyyttä. 

Nostin sormen pystyyn ja sanoin: "Tiätsä mitä? Rockissa on monia tasoja!" Siihen hän ei vastannut enää uudella argumentilla, kallisti vain päätään ja mutristi huuliaan. 

Istutin hänet nojatuoliin olohuoneen keskelle, vähän kuin kuulustelutuoliin. Täräytin stereoista soimaan Thunderin biisin Low Life in High Places. 

Biisin loppuessa gimma oli kyynelissä. Nykyisin on kuulemma kova rock- ja metallifani. Suhteemme ei ollut pitkä, mutta voin ylpeänä sanoa tehneeni tärkeää työtä hänen ohjaamisessaan oikealle polulle.