Paljon on puhuttu rockin kuolemasta. On sanottu, että se on kuollut. Toiset sanovat, että se on kuolemassa ja kuolee kohta. On niitäkin, jotka sanovat, että se kuoli jo kauan sitten, joskus 1970-luvulla kun kaupallisuus iski kyntensä se kimmoisaan lihaan. Jotkut puhuvat, että rock kuolee joka päivä uudestaan. Sitten puhutaan, että rock tappaa itse itsensä. Joidenkin mielestä musiikkivideot ja vhs-nauhurit ovat tappaneet rockin. Eräät näkevät internetissä rockin tappajan.
Sitten tullaankin suuren kysymyksen äärelle. Arvaatteko, mikä se on?
Minä esitän sen kysymyksen nyt. Onko rock kuollut? Noin, nyt sen tein, nyt esitin kysymyksen eli kyssärin. Tämä varmaankin nostattaa monien kulmakarvoja ja ties mitä karvoja harvoja arvoja. Nyt se kysymys kuitenkin on pöydällä.
Malttakaa mielenne. Älkää raivotko. Tätä asiaa saa käsitellä. Näin on! Näin on, vaikka aihe onkin hieman tabu, edes poliitikot ja presidentti eivät hirveästi siitä puhu. Ehkä kuiskaten eduskunnan käytävillä. He kysyvät toisiltaan: "Onko rock tosiaan kuollut?"
Niin, onko rock kuollut? Sitä kysyin tuossa äsken. Siihen ajattelin myös antaa vastauksen.
Kun kysytään, onko rock kuollut, on hyvä antaa määritelmä rockille. Siispä, jos rock on kuollut, mikä on kuollut? Tätä on hyvä pohtia. Tätä voisi analysoida ja eritellä hieman tarkemmin. Siispä pohdin nyt, onko rock kuollut.
Vai että rock olisi kuollut? Paskapuhetta, suorastaan shittiä! Aito rock nimittäin ei ole kuollut. Sellainen, jossa on reteää kitarointia, villi rytmi ja koskettavia balladeja siellä täällä. Se voi olla karskia ja tympeää, mutta se on rock! Eli riemukasta riehumista. Eli onko rock kuollut? Minäpä kerron: ei ole, aito rock ainakaan! Sitä tehdään kellareissa, sen soihtua viedään eteenpäin, kipinä sytyttää yhä uusia nuoria jätkiä ja gimmoja, äijärock ja muijabändit takovat menemään sovinnaisuussäännöistä piittaamatta. Isojen lavojen artistit innostavat jengin moshaamaan ja wall of deathiin, kalja ja viina virtaavat, huudot raikuvat, jäykkikset ja uskikset katsovat kauhuissaan! Näiden todisteiden perusteella totean, että rock ei ole kuollut, sen perintöä pidetään yllä ja viestikapulaa viedään eteenpäin, sen nuotio roihuaa, Saatana virnistää tyytyväisenä, taivaan portit revitään auki, riffejä palvotaan alttarilla. Eli voisi sanoa, kun tilannetta on analysoinut, että rock ei ole kuollut, se aito. Se elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti