Komisario Köppönen astuu esiin, osa 2

Autossaan istuva naiskyttä Ilona Röntsälä näkee Köppösen saapuvan aurinkoisessa kesäaamussa. Tällä on yllään rennosti farkut ja verkkaritakki, jonka alla on t-paita tuunatulla tekstillä.

Köppönen istuu autoon toiselle etupenkille.

"Hyvä, sä ajat, mä en oo ajokunnossa", hän murahtaa.

"Et ajokunnossa? Hetkinen..."

"No vitsi vitsi!" Köppönen remahtaa nauramaan. "En nyt kesken työviikon oo ratkennu ottamaan. Sitten viikonloppuna vasta. Sitten nimittäin lähtee!" Köppönen tekee kädellään pullonkallistusta muistuttavaa elettä ja hihittää.

Hän aukaisee verkkaritakkinsa. Paidan loukkaava englanninkielinen teksti on nyt poissa. Sen tilalla on suomenkielinen teksti kaikessa älyttömydessään: MINÄ VIHAAN NEE... eikä mitään kirjaimia korvattu tähdillä.

Röntsälä on kääntämässä virta-avaimesta mutta jää tuijottamaan Köppösen paitaa, joka peittää hänen leveää rintakehäänsä ja pulleaa mahaansa.

"Siis...ei jumalauta. Noinko sä sitä tuunasit?"

"Joo, ne oli tosiaan noloja ne tähdet. Ja englannin kieli turhaa keulimista, kato. Tällä paidalla mä sulaudun kansan keskuuteen." Köppönen tekee liukuvan eleen kädellään. "Smooth, like a ski...smooth, baby, smooth..."

Röntsälä virnistää ja pyörittelee päätään. He lähtevät ajamaan kohti laitakaupunkia.

Alueella, jossa informaatiota hallussaan pitävä jengi tiettävästi majailee, on rauhallista. He parkkeeraavat Röntsälän BMW:n ja kävelevät kohti pientä puistoa. Siellä istuu penkillä tummaihoinen, oletettavasti afrikkalaistaustainen nuorehko mies. Käsissään hänellä on nippu papereita.

"Jahas, jahas..." Köppönen sanoo ovelalla sävyllä ja lähtee harppomaan nopeammin. "Katos, miten mä käsittelen tätä..." Hän iskee silmää Röntsälälle olkansa yli. Röntsälä nyökkää hieman huolestuneen näköisenä.

Penkillä istuja säpsähtää, kun Köppönen mahoineen tupsahtaa hänen eteensä seisomaan. Hän näkee t-paidan tekstin ja katsoo Köppöstä silmiin hämmentyneenä hymyillen, aivan kuin olisi jossain piilokamerassa.

"Komisario Köppönen Hesan poliisista", Köppönen täräyttää. "Mitäs papereita sulla on siinä?"

"Terve terve. Mun pitää lukea näitä..." tumma mies alkaa selittää, mutta Köppönen nappaa paperit ja selailee niitä pikaisesti niin, että osa niistä rypistyy.

"Vai niin...täällä on jotain lukuja...ennusteita...alleviivattu, jahas, ei saamari, toimenpiteitä ja tuloksia, hah, pelotteista puhutaan! Uhkailusta siis. Ja jotain vankiloiden vankimääristä!" Hän kääntyy katsomaan afrikkalaistaustaista tuimasti. "Vai tällaisia suunnitelmia, vankilakapinaa, ennusteita huumekaupan voitoista ja muuta! Sä lähdet kuule linnaan niin että heilahtaa, jos et nyt kerro siitä tulevasta huume- ja aselastista!"

Läheisellä polulla ohi kulkeva koirantaluttaja katsoo päätään kääntäen, mitä on tekeillä ja katoaa sitten pensaiden taakse.

"Anteeksi vaan, mutta mun pitää lukea oikiksen pääsykokeisiin. Saisinko ne takaisin?" tumma mies kysyy kohteliaasti, vain hieman kireyttä äänessään.

Röntsälä katsoo papereita Köppösen olan yli.

"Juu. Ne on oikeustiedettä. Rauhoitu", hän sanoo Köppöselle.

"No...niin tietysti. Testasin vain!" Köppönen antaa paperit takaisin nuorelle miehelle. "Pahoittelut häiriöstä. Yo! Pidä biitti rullaamassa." Hän astuu sivuun ja lähtee kulkemaan kohti puiston toista laitaa. Köppönen seuraa häntä ja katsoo penkillä istujaa pahoittelevasti hymyillen. Mies pyörittelee päätään ja nauraa.

Vielä ei siis Köppösen isku jengimaailman sydämeen tuottanut toivottua tulosta! Mutta puistossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tämä on vasta alkua, kumpikin kyttä aavistaa sen. Tieto huume- ja aselastista on jossain lähellä, kun sen vain osaa löytää. Ja siihen tarvitaan todellisia ammattilaisia. Tehtävä jatkuu!