Tervetuloa punk-luolaan

Äskettäin kävi eräässä suomalaisessa kaupungissa näin. Kuulin tämän eräältä kaveriltani. Hän on luotettava. Hän on kova tyyppi.

Siisti, puku päällä kulkeva juppi käveli kadulla. Hän hämmästyi, kun tutun kahvilan kohdalla olikin jokin tummilla verhoilla suojattu uusi paikka. Hän ihmetteli. Mikähän ihmeen baari tuo tuollainen on, tällä hyvällä asuinalueella? Ei näytä kovin trendikkäältä.

 

Hän astui ovelle. Lompakko, puhelin, kokoomuksen jäsenkirja, kello, aurinkolasit, ensiapupakkaus – kyllä, kaikki olivat mukana. Hän sipaisi hiuksiaan entistä hienommiksi ja astui sisälle.

Musiikki pauhasi lujaa. Tuo jumputus, mitä ihmettä, eikö se ollut ohjelmoitu biitti vaan, ei jumalauta, se oli oikea rumpusetti, joka soitti bändin taustalla. Juppi meinasi revetä huvituksesta ja järkytyksestä. Tulikohan tuo kappale edes tietokoneelta vai vanhanaikaisesti cd-levyltä tai vinyyliltä?

Kitara alkoi soittaa rumpujen päälle. Se oli särökitara. Sehän repii sisuskalut paskaksi ja murjoo aivot muussiksi! Juppi alkoi olla shokissa.

 

Iso punk-karju, jolla oli paidassa jokin logo ja pääkallo, astui jupin eteen.

"No, peremmälle vaan!" iso äijä karjaisi. Juppi hätkähti.

"Juu, juu. Kyllä...minä tästä...heh...uh..."

"Mikä sua vaivaa?" karju karjaisi. Hänen taakseen ilmestyi epäilyttävä tyyppi, jolla oli pitkät mustat hiukset.

"Ei-ei mikään. Ajattelin ostaa drinksun...gulp..." Juppi löysäsi solmiotaan.

"Voi saatana! Kuulitsä Röde, tuo luihu meinaa ostaa oikeen drinksun. Voi vittu, ollanpas sitä hienoina!"

Juppi hoippui baaritiskille ja istui jakkaralle.

Karju ja pitkätukka seurasivat häntä. Karju taputti juppia olkapäälle.

"Kuule, luuletsä pääseväs noin helpolla? Että soluttautuminen tänne onnistuis näin helposti?"

"E-en mä mitään soluttaudu... Mä olen...rock..." Hikikarpalot kohosivat jupin otsalle.

"Tervetuloa...punk-luolaan!" karju huusi. Pitkätukka nyökytteli hänen takanaan.

"Ok. Punk on tosi kova, metallia mä palvon... Manowar..."

"Okei, annas tulla, mitä rock-bändiä kuuntelit viimeksi levyltä? Mikä levy?" pitkätukka tiukkasi ja kumartui tuijottamaan juppia silmiin.

 

"No tuota, heh, niitä on niin monia, että vaikea muistaa... Te olette niin köyhiä ja säälittäviä, että en tiedä, jaksanko kertoa... öh, siis tarkoitan, olette niin fiksuja ja asiallisia, että en tiedä, kehtaanko edes sanoa, olen aloittelija rockin portailla teihin verrattuna...", juppi soperteli ja rukoili mielessään: oi kokoomuksen jumalat, auttakaa, hjälp... "No hei kuulkaas, se oli Def Leppard! Ja albumihan oli...Adrenalize, tosi kova, siinä on adreanaliinii, voi viude kun lähtee tennistreeni sen jälkeen hyvin!"

"Hahhaa! Kuulitsä Röde! Ainakin tää jätkä yrittää!"

"Niin ja sitten tuo Slayerin Big City Nights, sitä biisiä kuuntelin...tota, vinyylisingleltä!" juppi lisäsi innostuneesti.

Karju ja pitkätukka-Röde jähmettyivät.

"Se on Scorpionsin kappale", Karju sanoi kylmästi. Sitten alkoikin aikamoinen ryöpytys. Karju hakkasi biljardikepillä baaritiskiä, repi juppia rinnuksista ja huusi:

"Nyt teit virheen, yritit kusettaa meitä! Sä taidat olla oikeesti juppi, näkeehän sen noista sun vaatteista! Oikeesti haluut tuhota tän mestan, jossa karu kansa kokoontuu! Oot vaan ableistinen sika! Jumalauta, pitihän se arvata. Irvinaama, vammaperse, imbesilli, paska! Sut höyhennetään täällä. Sun kaltasia ei kaivata täällä! Laitetaas vähän brutaalia kimuranttia teknistä death metalia soimaan. Kunnon mylly! Nyt tulit vittuilemaan väärille tyypeille. Pitääkö sut polttaa, häh? Sulla taitaa olla fobia, islamofobia ja mitä lie? Saatana mikä laiheliini säkin oot, täällä arvostetaan kunnon jykeviä lihapullia enemmän. Perkele! Kohta sun höyhennetään! Krää, krää!"

Kun juppi pääsi ulos baarista, hän oli helpottunut. Hän huokaisi ja virnisti ja suoristi solmiotaan. Ei noihin köyhiin voinut luottaa. No, nyt oli aika mennä treenaamaan sulkkista ihanien ystävien kanssa.