Kadut ovat tyhjiä...toistaiseksi...
Mutta jostain kannettavasta mankasta kantautuu Ramonesin rämisevä rock. Puistosta kuuluu oluttölkin (tai ehkä siiderin!) sihahdus. Ja pullon kilahdus toista vasten. Aurinko nousee yhä ylemmäksi, valmiina polttamaan, tuhoamaan pelkurit, valmiina ajamaan kapitalistijupit toimistoihinsa kun rehdit katuduunarit pääsevät vapaalle - kunnon työviikon ja talven jälkeen keppana maistuu - ai helvetti!
Ja sitten eräästä kellarista kuuluu karjaisu.
Vanha punkjäärä on herännyt. Koston aika on lähellä.
Hän nousee kellarihaudastaan kadulle. On aika valloittaa. Nurkan takana vilahtaa pappi ja Isä Mitro. Heti punkkarin silmiin syttyy pahanilkinen tuike.
Aika juhlia kevättä. Tämä se vasta on elämää. Hän venyttelee luutuneita lihaksiaan, kampaa hiuksiaan pystyyn ja vetäisee luotivyötä tiukemmalle. Ja korkkaa kaljan.
