Korona – se meinasi jyrätä meidät. Se meinasi syödä meidät elävältä. Mutta me olimme valmiina. Tai no...emme kauhean valmiina, mutta keksimme keinot ja sopeuduimme tilanteeseen. Aloimme väistellä sen iskuja. Covid-19:n moukaria.
Mutta me puimme päällemme panssarin. Rokotukset alkoivat tehdä meistä kovempia, hardimpia warrioreja. Oli lähellä, ettei tarvinnut tehdä lockdownia koko yhteiskunnalle. Oli pakko laittaa kiinni paikkoja, joissa ihmiset ahtautuivat samoihin sisätiloihin. Sitten otimme rokotuksia lisää, yhä useammalle, perkeleesti rokotuksia. Mielessämme alkoi roihuta viha – pyhä viha tuota virusta kohtaan. Covid the Coward...pelkuri...paska...
Viimeisenä keinonaan, kun oli lähes kaksi vuotta riehunut, se itsekäs kiduttaja ja ahdistelija yritti muuntautua vielä kerran. Nyt oli vuorossa Omikron, the spreading variant, warianth... War... Yritti murtaa meidät nopealla leviämisellä, aivan sama miten lievä tauti olisi. Ja siinä se teki virheen! Ja oli myöhässä. Tauti jää lieväksi yhä useammin, virus joutuu nurkkaan, on jo levinnyt niin moneen, jää yhdeksi flunssaksi muiden joukkoon.
Me voitamme. Me murskaamme, tuhoamme. Kuristusotteemme on teräksinen, hirmuinen. Tätä kostoa se ei odottanut. Vapaus ja anarkia kuplii mielessämme. Covidin tyrannia ei koskaan kahlitse meitä. Tapahtumat ja baarit ja liikuntapaikat aukeavat. Elämämme nousee hurjalla raivolla uudestaan. Yhteiset ovat askeleemme, teräksisen tahdon johdattamana, marssimme kohti ihanaa vapautta ja rentoa elämää. Sweet...
