sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Spidersnake, osa 1

Treenikämpällä on kova meno. Spidersnake rokkaa helvetin lujaa. Vokalisti Love Licker vatkaa lanteitaan ja ulisee villisti. Kitaristi Reksa sahaa saatanallisen tiukkoja riffejä. Basisti Böre tuijottaa lasittuneella katseella jonnekin tulevaisuuteen ja antaa matalien taajuuksien jyrätä. Rumpali Äksöni polkee tuplabasaria ja paiskoo ihan hulluja fillejä. Hän on bändin rankin tyyppi. Kalju ja tosi usein yrmeä ilme.

Love Licker on himokkain. Reksa juo eniten viinaa. Böre on vahvin, muscle man!

Ollaan rockin ytimessä.

"Wow, kiitos jätkät! Tätä linjaa jos jatketaan, kaupunki on polvillaan meidän edessä!" huudahtaa Love Licker biisin jälkeen ja ottaa huikan bisseä.

"Ja jos joku yrittää laittaa kapuloita rattaisiin, joku nössöbändi tai kristityt tai desibelipoliisit...mun nyrkit on valmiina", toteaa Böre, peikkonaamainen takkutukka ja nostaa moukarimaista nyrkkiään.

"Niin, siis lähinnä toivon, että gimmat on polvillaan meidän edessä. Nuoret, mutta ei liian nuoret. Ja hyvän näköiset! Ei rumia muijia!" Love Licker toteaa haaveileva utu silmissään.

Kaupunki tulee todellakin saamaan aimo annoksen rockia. Pian.

Oikeiston ja vasemmiston ero?

Niin. Usein minulta on tultu kysymään: "Hei rockari, mikä ero niillä oikeistolla ja vasemmistolla olikaan? Kerro heti!" Tai sitten...