maanantai 20. heinäkuuta 2020

Spidersnake, osa 2

Jätkät ovat taas olleet treenaamassa. Kesäyössä he kulkevat reteästi rivissä, jokaisella pullo kädessä. Tänään ei jumalauta säästellä - tänään bailataan! Muilla on kaljapullo, kitaristi-Reksalla on kourassa Jaloviina-leka.

No, sitten korkealla kallionlaella he katsovat laskevan auringon suuntaan.
"Tämä on se paikka, missä teimme kerran valan herrallemme...", muistelee Reksa paksulla äänellä.
"Saatanalle..." Love Licker ottaa hitaan, hartaan huikan bissestään.

Kalju rumpali Äksöni kertoo hetken hiljaisuuden jälkeen: "Mä en oo tehny yhtään biisiä Spidersnakelle, mutta musta tuntuu, että haluisin sanottaa yhden ja auttaa siihen sopivan musan vääntämisessä."
"Okei". Love Licker nyökkää.
"Mä oon nimittäin miettiny sellasta biisiä kuin Having Fun with the Boys."
"Mm, okei."
"Sen sinkun kansikuvana olis kuva meistä ilman paitaa, nojattas tiiliseinään jonkin neonvärisen kyltin alla."
Muut ovat hetken hiljaa.
"Tiiätsä mitä? Tuo kuulostaa...tosi gaylta!" Love Licker parahtaa. "Ja mä tykkään naisista, sweet pussy banging going on, tiätsä, niin kuin me kaikki! Eikö niin? Eikö niin?"
Muut nyökkäävät.
"Kyllähän bailaus...ja hauskanpito on tärkeetä", Reksa sanoo ja röyhtäisee.
"Mä en aatellu sitä noin", Äksöni selittää. "Se olis rockin riemua ja sikailua, ei gay-juttua."


"Hei kuule, kamu", Love Licker sanoo vakavana, "Gay-hommat ei kuulu rockiin. Bisse, naiset, autot, räjähdykset, irokeesit, punk, ketjut ja niin edelleen kuuluu. Niin se on ollu ammosista ajoista lähtien."

Äksöni laskee kädet vyötäisilleen ja alkaa selittää tuimasti: "Nyt pitää kyllä sanoa, että jumalauta kuuluu nekin! Ootteko kuullu Freddie Mercurystä?"
"No tuota..." Love hakee sanoja.
"Tai Rob Halfordista?"
Horjuva Reksa ja roteva basisti Böre nyökyttelevät ja mumisevat.
"No jumalauta, ethän sä noin..." Love tuhisee.
"Niin helvetti, että kyllä me voidaan seistä niiden tukena myöskin! Stand with gays, stand with pride! Ne on kovia tyyppejä, vaatii rohkeutta olla oma ittensä kun oletus on heterolinjoilla. Asiallisia tyyppejä, usein kovia painamaan duunia eikä vikise niin kuin me usein. Eivätkä tee lapsia ja lopeta rokkaamista sen takia! Usein ne on ahkeria, tukevat tätä yhteiskuntaa ja vahvistaa sen rakenteita, ei oo sellasia sekoilijoita kun me heterot! Monessa asiassa meidän pitäs ottaa esimerkkiä niistä. Eli kyllä, Spidersnake on priden puolella, jos se musta on kiinni!"


Reksa meinaa kaatua, mutta alkaa taputtaa. Böre alkaa myös hakata isoja kouriaan yhteen. Love Licker painaa päänsä ja myöntää tappionsa.

"Okei okei. Me ollaan yhtenäinen susilauma, vaikka välillä riidat repiikin. Ja susia, joilla on vitunmoiset niittipannat! Mutta nyt, aika hakea kotoa lisää bisseä ja lähteä etsimään kiihkeitä leidejä, joita mä pääsen kouluttamaan mun valtikalla!" Love Licker karjaisee.

"Hyvä...mä käyn oksentamassa", Reksa kertoo ja astuu kaksi askelta sivulle. Juuri ennen kuin yrjö lentää suusta, hän karjaisee: "Puke for Satan!" Jaloviina pysyy kourassa koko ajan.

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Rock yllättää taas

Ja taas rock pääsee näyttämään kyntensä...

Tapailin erästä hesalaista muijaa. Hän oli notkea ja kiva, makea. Hän kertoi, että kuuntelee tällaista musiikkia: "sellaista viileää ja tyylikästä poppia, modernia soundia, cooleja kappaleita joissa pohditaan modernin ihmisen irrallisuutta,  pieniä arjen iloja ja suruja ja onko niillä merkitystä..." No, kysyin häneltä että mites rock?

Hän vastasi, että liian yksioikoista vouhkaamista ja täysillä päälle painamista, ei herkkyyttä. 

Nostin sormen pystyyn ja sanoin: "Tiätsä mitä? Rockissa on monia tasoja!" Siihen hän ei vastannut enää uudella argumentilla, kallisti vain päätään ja mutristi huuliaan. 

Istutin hänet nojatuoliin olohuoneen keskelle, vähän kuin kuulustelutuoliin. Täräytin stereoista soimaan Thunderin biisin Low Life in High Places. 



Biisin loppuessa gimma oli kyynelissä. Nykyisin on kuulemma kova rock- ja metallifani. Suhteemme ei ollut pitkä, mutta voin ylpeänä sanoa tehneeni tärkeää työtä hänen ohjaamisessaan oikealle polulle.

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Ei ollutkaan pelkkää kaahausta

Tapailin kerran yhtä muijaa, joka oli tosi rento ja retee. Yksi ikävä puoli hänessä kuitenkin oli: hän ei tykännyt rockista/metallista! Hän sanoi kerran: "Se metalli on niin raivokasta, sellaista hakkausta ja kaahausta..."

No, asiaan oli saatava muutos. Olin valmis muokkaamaan maaperää.

Kun vein hänet kämpälleni, totesin: "Nyt laitan soimaan yhden rock-kappaleen". Hän näytti hieman yllättyneensä mutta hymyili - suojus oli siis hieman laskenut, oli sopiva aika iskeä!

Istutin hänet olohuoneen nojatuoliin. Laitoin soimaan Nevermore-yhtyeen kappaleen  The Heart Collector.



Kahden minuutin kuluttua muija oli kyynelissä.

Oikeiston ja vasemmiston ero?

Niin. Usein minulta on tultu kysymään: "Hei rockari, mikä ero niillä oikeistolla ja vasemmistolla olikaan? Kerro heti!" Tai sitten...