Häh? Tämä on paras vaalikone.
Vastaa kysymykseen: Onko Suomi rock?
a) Ehdottomasti!
b) Ei ole.
c) Toivon, että Suomi olisi pehmeän pop-soulin kyllästämä.
d) Haluan, että Suomi on kuin brutaalin örinän tekninen labyrintti.
Jos valitsit...
a - äänestä jotain kivaa ehdokasta
b - mieti vielä, sitten äänestä jotain kivaa ehdokasta
c - älä äänestä (Ulos Suomesta!)
d - äänestä jotain kivaa ehdokasta
Niin sitä pitää! Joskus on tehty asiallista pienlehteä eli zineä! Total rock! Uskoni ihmiskuntaan pysyy vielä hengissä. On vielä toivoa, rock-toivoa...
Satuin tässä talvella kuulemaan, kun poliittiset aktiivit ottivat yhteen pääkaupunkimme Hesan kaduilla. Tämä on raportti siitä.
Kauppakeskuksen edessä vihreiden edustaja Ainokaisa Grüne-Mummoboku alkoi tuulisena iltapäivänä ajatella ääneen: "On aika uudistaa Helsinki: nyt laitetaan puistot kuntoon eli laajennetaan niitä ja lisätään sinne pop-up-kojuja, joista saa pientuottajien pieniä ruoka-annoksia!"
Kansalainen Jansson kulki ohi: "Cool! Saako sieltä myös makkaraa?"
"Ei! Vain pieniä kasvisannoksia, pientuottajilta!" kivahti Ainokaisa.
"Okei."
Sitten paikalle saapui Liisa, jolla oli paljon meikkiä ja tuuheat hiukset.
"Hei, olen Liisa."
"Moi! Fantastista, tervetuloa mukaan", vastasi Ainokaisa.
"Eli jotain puistohommaa. Ovatko kaikki tervetulleita?"
"Kyllä, voi ihanaa, kaikki otetaan huomioon. Mahtavaa, että naiset ovat innostuneet tästä voimaannuttavasta toiminnasta!"
"Hei, nyt seis! Minäkö nainen? Noin röyhkeästi oletat - vahvistat stereo- ja monotypioita, mikroaggressiolla painat erilaisia ihmisiä maanrakoon, ehkä jopa haluat uunittaa! Sika!" kiljaisi Liisa.
"Aa, anteeksi, olet siis mies, hyppäsin äkisti johtopäätökseen, koska pukeuduit niin kuin nainen usein tässä patriarkaatin piinaamassa yhteisössä...siis, tuota, ymmärräthän..."
"Voi ei! Olen muunsukupuolinen, etkö näe! Kato näitä rintakarvoja ja leveetä lantiota! Sä et voi määritellä... Et saa komentaa mua! Sulla on jotain mielenterveysongelmia. En varmasti äänestä vihreitä..." Liisa poistui jupisten.
Paikalle pamahti perussuomalainen eli persu, Juri "Juuri" Gullichsen, ahkera blogaaja ja vlogaaja ja dokaaja.
"Ootko kunnossa? Ootko voimissas, neito?" Gullichsen kysyi.
"Kohtalaisen. Teknis-modernistisen kapitalistis-kulutuskeskeisen järjestelmän agentti taisi vaan kohdistaa minuun sanallisen hyökkäyksen. I'm strong!" Grüne-Mummoboku huudahti ja kohotti nyrkkinsä.
"Sellaisia ne on. Ne tulee tänne. Ne painaa päälle, mutta me ei luovuteta, eiks niin? Me ei antauduta maahanmuuttajien edessä!"
"Hei, siis, eihän tämä tapaus..."
"Ja leirit perustetaan, laitetaan kuljetusvainut jyskyttämään! Ai jai, final solution..."
Kokoomuksen Viki Niljasson heilahtaa paikalle. Hänellä on uusi solmio.
"Eikös ole hieno?" Viki huikkaa ja kohottaa solmiota sormellaan. "Teillä siis on jokin projekti, luontoleiri ja tosi paljon työpaikkoja tarjoova kuljetuskeskus, eiks jee? Mä voin auttaa teitä, vedellä vähän naruista ja järjestää halpaa työvoimaa, saadaan kunnon pöhinää tähänkin ummehtuneeseen cityyn! Tuppukylä tää on, ei edes löytyny kamelinnahkasia penkkejä mun vuoden vanhaan bemariin."
Vanha demariäijä Keko Mörttinen astuu ulos bussista ja tallustelee paikalle.
"Jahas, tällainen kokous täällä. Eiköhän mennä kaikki oluelle. Tiedän yhden paikan, jossa on todella säntillinen kirjanpito ja kaikki verot ja sivukulut varmasti maksettu! Siellä tosiaan viihtyy."
Tällaista se oli, mitä ehdin kuulla. Sitten menin junaan ja kotiin.
Niin. Usein minulta on tultu kysymään: "Hei rockari, mikä ero niillä oikeistolla ja vasemmistolla olikaan? Kerro heti!" Tai sitten...
